Porvoossa olemme tehneet upeita retkiä jäälle.

Pakkasta on ollut reippaasti,mutta kyllä on ihanaa,kun on kunnon talvi ja lunta.Itselle vaan tarpeeksi päälle.Koirat kyllä pärjäävät hyvin parin tunnin lenkin,kun kokoajan liikutaan.Meidän koirat ainaski tarvitsevat ja saavat kunnon liikuntaa kovemmillakin pakkasilla.Ei sitä sisällä voi viikko tolkulla istua ja odotella ilmojen lämpenemistäHilmallakin on paksu pohjavilla,en ole huomannut,että se -20 pakkasillakaan yhtään palelisi,kunhan vaan liikkeellä pysytään.

Sony juoksee Hilmaa karkuun ja jos ei Hilma muuten saa ukkoa pysähtymään,niin viimeistään silloin,kun neiti hyppää roikkumaan häntään tai puraisee persuksista

Sony juoksee usein turvaan Hilman hampaita Peten tai minun jalkoihin

Joskus sitä ihan unohtaa miten pieni Hilma onkaan Sonyyn verrattuna.Potkua ja luonnetta neitokaisesta nimittäin löytyy.Me aina vitsailemmekin,että Sony ja isäni labbis Onni on ihan Hilman pehmoleluja,joita se saa liikutella ja riepotella miten haluaa.Se on tosi huvittavan näköistä,kun ollaan yhdessä lenkillä ja Hilma on pysäyttänyt Onnin ja Sonyn 100 metrin päähän.Neiti seisoo isojen poikien edessä eikä Sony ja Onni ota askeltakaan,ennen kuin Hilma ensin lähtee liikkeelle.Tarpeeksi monta kertaa hampaat vissiin osuneet takalistoonHilma on muutenkin aikuistunut.Vieraat urokset saa kyllä sellaiset lähdöt,jos ehdottelevat sopimattomia.Hilma on sosiaalinen ja kiltti kaikille,jos muut ovat kilttejä Hilmalle.Jos joku koira alkaa liikaa alistamaan ja ikävämmin "runttaamaan"Hilmaa,niin silloin Hilma kyllä antaa takaisin ja komentaa,että tälläinen peli ei vetele.Hilma ei ole lainkaan nöyristelevää tai "anteeksi,että olen olemassa" tyyppiä.No,ihan hyvä ettei koira ole lapanen.Hilma tykkää rajuistakin painileikeistä ystäviensä kanssa.

Kaislikossa on mukava juosta.

Namia tänne ja heti!

"No saanko namia,jos näytän muutaman tempun.Tässä TERVEHDYS.

Käsipäivää yhdellä tassulla.

Käsipäivää kahdella tassulla.

Magnusti seisonta

Maisemat ja ympäröivä luonto on ollut upean näköistä kun on lunta ja huurretta.Jäällä oli pieni sumu ja aurinko kajasti pilvien läpi.Tunnelma oli ihan taianomainen,todella mahtavaa!

Kyllä oli Hilma ja Sony väsyneitä jääretkien jälkeen,kun kahlasivat,juoksivat ja leikkivät syvässä lumessa pari tuntia!

Pete hankki sukset ja teki mökin isolle pellolle ladun.

Hilma juoksi innoissaan aina mukana niin monta kierrosta,kun Petekin hiihti

Hilma oppi,että pappan saa pysähtymään,kun menee suksien päälle seisomaanHassu tyttö.

Kymmenien hiihtokierrosten jälkeen on mukava lämmitellä ja huilata pappan sylissä.

Kuntoani on moni jo kysellytkin...Rankkaa tämä toipuminen on näistä pään laskimotukoksista.Paljon rankempaa kuin syyskuisesta aivoverenvuodosta.Onneksi pahoinvointi on paljon helpottanut,kun Joulukuun lopulla olin päivystyksessä sairaalassa.Primperan pahoinvointilääkkeen olen pystynyt nyt jättämään pois,Somac vatsansuojalääke on vielä käytössä.Hepariini arvoja seurataan verikokeilla ja ne olivatkin aivan liian alhaiset eli annostusta nostettiin,nyt pistän 40 ja 40 napapiikkejä aamulla ja illalla.Huomenna minulla on Hyksiin aika Hyytymislääkärille.Hepariini arvo pitäisi saada oikealle tasolle,ettei se olisi liian matala jolloin voi tulla uusia tukoksia tai liian korkea jolloin vaarana on verenvuoto.Jaksaminen on parantunut.Kipulääkettä joudun ottamaan vielä päivittäin,mutta annostusta olen pystynyt laskemaan.Joskus tulee erittäin hankaliakin kipuja päähän.Tätä kipua ei voi verrata tavanomaiseen pääkipuun.Se on varmaan sata kertaa lujempaa.Kenellä on ollut laskimotukos esim.jalassa tietää minkälaista kipua se aiheuttaa ja kun tukokset on päässä niin se on kyllä aivan kamalaa.Ihminen on kärsimätön, sitä haluaisi olla nopemmin samanlaisessa kunnossa kun oli ennen.Toipumista ei silti voi hopuuttaa.Minulla kun on vielä kaksi vakavaa sairausta peräjälkeen,niin toipuminen kestää.Minua neuvottiinkin ajattelemaan miten paljon olo on silti jo kohentunut marraskuusta kun olin osas:la hoidossa.Silloin makasin tuskissani yli viikon vuodepotilaana ja jo pienikin kohoasento sängyssä sai oksentamaan.Kyllä edistystä on tapahtunut paljon,kun jaksaa jo siivoilla kotona,käydä kaupassa ja lenkkeillä koirien kanssa.Kyllä sitä usein tulee näitä vakavia sairauksia mietittyä ja tulevaisuus pelottaa.Pitää vain toivoa,että toipuminen jatkuu yhtä hyvänä eikä tule takapakkia tai yllätyksiä.Minun mummolla ja tädillä oli veressä sellainen geenivirhe joka altistaa viisi kertaa herkemmin tukoksille.Heillä oli laskimotukoksia jaloissa.Minulta ei ole pystytty tuota koetta ottamaan,kun on hepariini lääkitys päällä.Aikanaan minultakin otetaan tuo verikoe ja jos se vika löytyy niin se voi tarkoittaa,että joutuu koko loppuelämänsä syömään verenohennuslääkkeitäNo pitää olla tämän hetkiseen tilaan tyytyväinen,vaikka hankaliakin oireita vielä on niin pään magneettikuvat näyttivät jo paremmilta.Tukosta on edelleen,mutta jo selvää virtaustakin näkyy.Napapiikki hepariini hoito jatkuu ainakin 4 kuukautta vielä,toukokuussa otetaan uudet magneettikuvat ja mietitään jatkohoito.

Oltiin koirametsässä mukavalla lenkillä gööttiporukan kanssa.Mukana oli kymmenisen gööttiä.Hauskaa oli,kuvia ei sieltä ole,kun oli niin kova pakkanen.

Tänään oltiin taas koirametsässä isäni,hänen koirien labbis Onnin ja mali Herkuleksen ja Terhi oli mukana Millan(Jaxonville Nippa Nappa) kanssa.Hilmalla ja Millalla oli tosi rajut ja hauskat leikit.Yhdessä tytöt myös antoivat kyytiä Hilman "pehmolle" Onnille. Onni parka oli ihan pulassa,kun kimpussa oli kaksi pötköä.Oli kyllä todella hauska lenkki.Parin tunnin lenkin ja riehumisen jälkeen uni maistui Hilmurille,kun tultiin kotiin.Keskiviikkona minut ja Hilma kutsuttiin katsomaan Millan perheen uutta tulokasta,pikku gööttivauva Metteä.Mukavaa!Saas nähdä mitä Hilma tykkää pienestä naskalihampaastaSony pääsee Onnin ja Herkuleksen kanssa kylpylään uimaan.Varmasti rentouttaa ja ilostuttaa vanhaa pappaa.