Saara on poissa.Viime yö oli kamala.Heräsin 04.30 Saaran kovaan huutoon.Saara makasi maassa kyljellään ja kouristeli.Lähdettiin äkkiä Viikkiin sairaalaan.Perille päästyä Saara oli jo aivan kriittisessä tilassa.Sydän löi hyvin heikosti,verenpaineet oli laskenut,suonia oli vaikea löytää,että sai rauhoitteen.Siinä ei enää ehditty mitään tutkia,Saara kuoli jo kun rauhoite laitettiin.Nyt sattuu ja lujaa.Tiedänhän minä,että Saara oli jo 16v. ja sai elää pitkän elämän,mutta tällähetkellä se ei vielä lohduta.Saaraa ystävällisempää ja hienompaa kissaa saa etsiä.Lempeästi Saara hyväksyi aina jokaisen koiramme,Paronin,Sonyn,Lotan ja Hilman.Ikinä ei kynsillä räpsinyt.Varsinkin göötti tytöt otti jotenkin äidillisesti suojelukseensa.Pesi aina korvat ja silmät ja käpertyi viereen nukkumaan.Hilmalle myös tämä on kova paikka.Etsii kokoajan kissa ystäväänsä joka paikasta.Sydäntäsärkevää katsella.Ei ole vain oma ikävä vaan myös koirat kaipaa.Saara oli ensimmäisiä hankintoja kun muutin pois lapsuuskodista.Uskomattoman paljon hyviä muistoja tulvii mieleen,16v. on pitkä aika.Saara sai olla terveenä loppuun asti,ei käynyt kuin rokotuksilla,hammaskiven poistossa ja yhden kerran pikku haaverin takia eläinlääkärissä.Nyt eläinlääkäri epäili jotain rajua sairaskohtausta tai oireettomana pysynyttä sairautta.Tämä tuli kyllä niin yllätyksenä,en osannut yhtään odottaa mitään näin kauheaa.No,Saara sai lähteä "saappaat jalassa".Meille kissa ei ole "vain kissa" tai koira "vain koira" vaan meille nämä ovat todellisia perheenjäseniä,rakastettuja ja aina mukana siellä missä mekin.Sen takia tämä sattuu niin pirusti.Kyyneleet vaan valuu ja ikävä on niin suuri.Kiitos Saara ystävyydestä,olit paras kissa ja niin super rakas!Ihanat muistot säilyy ikuisesti.Saara,24.6.95-11.8.1​1,lepää rauhassa.