Nyt kun Sony ja Pete ovat olleet pappilan kunnostus töissä,niin Hilmaa on piristänyt kovasti,kun Herkules ja Onni ovat tulleet kylään.

Hilma on pikku pennusta lähtien viettänyt paljon aikaa Onnin ja Hekan kanssa ja ystävyksistä on muodostunut tiivis lauma.Hilma rakastaa poitsujen seuraa!

Herkules mali täyttää pian 9v. mutta on erittäin lapsekas aina kun tulee kylään.Kaikki Hilman pehmolelut kaivetaan esiin ja jokaisella pitää edes hetki saada leikkiä

Onni ja Hilma leikkivät keskenään.Hilma tosin ei taida antaa Onnille muutakaan vaihtoehtoa

Lelutkin jaetaan sulassa sovussa.Tuo pitkulainen harmaa lelu oli ensimmäinen lelu minkä Hilma sai jo laivassa silloin kun neiti haettiin Ruotsista

"Isoveikan" vieressä on mukavaa huilata.

Sony ja Pete tulivat viime vkl:na kotiin ja lauantaina oltiin koirakylpylässä uimassa.

Sony ei viitsi nousta välillä altaasta pois vaan rennosti uintikierrosten välissä huilaa rampilla

Hilma ui innokkaammin silloin kun pelastusliivit on päällä,joten neitokainen saa uida sitten liivien kanssa.

Sininen narupallo on suosikki vesilelu.

Hilma ui reippaasti 20 minuuttia ja sitten otetaan liivit pois ja neitokainen saa kipitellä allasta ympäri kun Sony vielä 10 minuuttía jatkaa uintia.

Pikku uimavahti tarkkana seuraa kun isoveikka polskii.

Muuten meille ei mitään sen erikoisempaa kuulu.Ollaan tehty pitkiä lenkkejä ja tavattu koirakavereita.

Minä kävin marraskuussa pään magneettikuvissa.Aivolaskimoissa on nyt jo virtausta vaikka yhden suonen seinämässä on vielä jotain massaa näkyvissä.Lääkäreiden mielestä se on silti niin kivikovaa,ettei vaarana ole,että sieltä lähtisi joku hyytymä liikkeelle.Verenohennuspiikit lopetettiin ja nyt on loppuelämän aspiriini lääkitys Primaspan 100mg/1 tabl.päivässä estämään uusia tukoksia.Väsymystä ja päänsärkyjä kyllä edelleen on mutta lääkäreiden mielestä se on normaalia kun silloin 2009 loppuvuodesta minulla oli kaksi aivoverenvuotoa kerralla ICH ja vaarallisempi SAV ja kaksi kuukautta siitä tuli tämä aivolaskimotukos sairaus.Siihen vielä päälle aurallinen migreeni,niin on sitä ihan tarpeeksi vikoja yhteen päähänLohdullista silti on,että onhan jo olo huimasti parantunut ja vielä kuulemma toipuminen jatkuu.Aivosairauksista parantuminen on pitkä prosessi.On myös ilahduttavaa,että olen pystynyt palaamaan töihin osapäiväisesti.Hilma on usein työpaikallani mukana,siellä on kaverina cockerspanieli narttu jonka kanssa Hilma tykkää leikkiä ja hengailla.Jokaisella meillä on omat kremppamme ja vaivamme,mutta positiivisella mielellä vaan pitää eteenpäin mennä ja toivoa,ettei tulisi mitään takapakkia toipumiseen.Se on varmasti edesauttanut toipumista,kun sairastumisen alusta lähtien on lenkkeillyt koirien kanssa ja pitänyt fyysisestä kunnosta huolta.Ajattelin nyt muutaman sanan kirjoittaa omasta terveydestä kun noista sairauksista joskus täällä kirjoittelin ja voinnistani on tullut kyselyitä.