Tara ja Iris sekä Nelli ovat haastaneet Hilman:

Etsi kaunein talvikuva mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena.Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta.Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle joilla on blogi.

Tässä Hilma on ensimmäistä kertaa käymässä mökillä Porvoossa tammikuussa-09.Lunta oli "vähän" vähemmän kuin tämän vuoden tammikuussaOlimme todella onnellisia uudesta pennusta,mutta toisaalta erittäin surullisia,kun olimme vasta pari kuukautta sitten joutuneet luopumaan Lotasta.Tunteet siis menivät yhtä vuoristorataa.Lotta jouduttiin lopettamaan erittäin vaikean selkävian vuoksi 12.11.08.Sonylla puhkesi valtava eroahdistus ja tiesimme kokemuksesta,että uusi kaveri on löydettävä pian.Sama eroahdistus puhkesi kun jouduimme lopettamaan belgimme ja kun Lotta tuli meille loppuivat eroahdistus oireet samantien.Belgimme oli 2v. kun Sony tuli taloon eli Sony on alusta asti elänyt koirakaverin kanssa ja sitä ei voi pitää yksin.Tuolloin marraskuussa kun jouduimme Lotasta luopumaan niin Suomessa ei göötin pentuja ollut eikä edes lähiaikoina ollut tulossa.Niinpä kyselin kokeneelta göötti kasvattajalta jos hän osaisi suositella jotain pentuetta Ruotsista.Itse kun ei sieltä kasvattajia tai koiria tuntenut yhtään niin tuntui kovin vaikealta lähteä yksin kyselemään.Hän sitten suositteli Hilman kasvattajaa ja kertoi meistä aluksi hänelle.Oli tavannut Hilman äidin veljen Rubenin ja isä Vallen perheen vieraillessa Suomessa ja kehui näiden koirien luonnetta.Britta sitten lupasi,että voisi myydä yhden tytön meille.Pennut olivat tuolloin 2-3 viikkoisia kun saimme tiedon,että yksi muuttaa meille.Kasvattaja päättäisi pentujen ollessa 5 viikon ikäisiä kuka muuttaa minnekin.Katselin kuvia tytöistä ja jotenkin heti tuli voimakas tunne,että haluan tyttö numero 1 meille.Niinpä olikin erittäin mukavaa,kun sähköpostiin tuli viesti,että saanko esitellä Oxbergets Kajsa Kavat alias Hilma Kumpulainen muuttaa meille eli juuri tämä tyttö numero 1Minua hieman jännitti lähteä Ruotsiin pentua hakemaan,enhän ollut tavannut kasvattajaa,pentua enkä pentujen äiskää ennen kun pennut siis jo olivat luovutusikäisiä.Minulle merkitsee erittäin paljon luonne.Ikinä en ottaisi aralta/vihaiselta nartulta pentua tai jos pentu itse on kovin arka.Haluan myös,että "kemiat" kasvattajan kanssa pelaa ja pidän siitä miten hän pitää ja hoitaa koiriaan.Kaikki jännitys kyllä hävisi samantien kun saavuimme kasvattajan luo.Pentujen äiti oli todella mahtava luonteinen,avoin ja kiltti.Tuli heti reippaasti ja ystävällisesti tervehtimään ja syliin sohvalle istumaan.Hilma oli myös ihan uskomattoman reipas ja suloisista suloisin!Kasvattaja oli myös erittäin mukava ja tulimme juttuun samantien.Olen onnellinen ja kiitollinen,että saimme Hilma Hulmurin meille.Hilmalla on mahtava luonne.Neiti on helppo ottaa minne tahansa mukaan.Hilma rakastaa uusia paikkoja,mitä enemmän hälinää ja ihmisiä/koiria ympärillä on,sitä tyytyväisempi Hilma on.Hilma otetaankin melkein joka paikkaan mukaan,kun neiti ei stressaa eikä hösää ollenkaan vaan käyttäytyy erittäin rauhallisesti ja hyvin vieraissa paikoissa.Hilma on energinen,sosiaalinen,kiltti ja todella kultainen tyttö.Hermot kunnossa,elämä on hyvin helppoa Hilman kanssa.Neiti ei myöskään hauku paljon ja on erittäin miellyttämisen haluinen ja innokas oppimaan uutta.Lyhyesti,unelmien koira

Haastajia oli kaksi joten osallistutaan kahdella kuvalla.Tämä nyt ei ole varsinainen talvikuva,mutta talvella-09 otettu.Tässä Hilma on Uman sylissä.Uma,Jännä,Lulu,Julle ja Merliini kuuluivat Hilman elämään tiiviisti.Uma rakasti Hilmaa kuin omia koiriaan.Uma ja Hilman kasvattaja Britta olivat vanhoja tuttuja ja Uma oli innoissaan kun Brittan kasvatti muutti Suomeen ja toivotti Hilman tervetulleeksi Umanomien joukkoon.Monen monta upeaa vierailua tehtiin Uman luo ja muihin mukaviin paikkoihin yhdessä.Uma halusi kovasti viedä Hilmaa näyttelyyn ja pariin pentunäyttelyyn ehtikin viemään.Uma oli hieno ystävä ja ikävä on kova.On surullista,että Uman kuoleman myötä myös Uman ihanat koirat hävisivät Hilman elämästä.Varsinkin  kummitäti Lulu ja varaäiti Jännä olivat Hilmalle erittäin rakkaita ja turvallisia kavereita pikku pennusta lähtien.Oli niin mukava saada Umalta aina mukavia sähköposteja ja txt viestejä,saada ja antaa pikku lahjoja yleensä koirille jotka piristivät arkea.Meillä oli paljon hienoja suunnitelmia tulevaisuudelle,ikävää ettei ne ikinä toteudu.Uma säilyy aina muistoissa,hän oli ainutlaatuinen ihminen

HAASTE LÄHTEE NYT SEURAAVILLE VIIDELLE eli

-BITTE   

-AVA

-IITU

-TITTA

-PIPSA